keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Ryhmäkoejuoksu vol. 1

Jep, eilen matkasimme siis taas Hyvinkäälle rataharkkoihin tarkoituksenamme juoksuttaa Iivarille ensimmäinen ryhmäkoejuoksu. Kavereiksi saimme Nonnyn (Infamous Caspian-X) ja Velka -tädin. Kiitos vielä juoksukavereille seurasta, vaikka kaikki ei sitten mennytkään ihan kuin Strömsössä... ;-)

Iivarin ryhmä juoksi siis 280m, joskin lähdön saimme vasta kakkoskierrokselle eli odotteluaikaa kertyi taas runsaasti. Lopulta kuitenkin koitti lähdön aika. Olin videokameran kanssa valmiina kuvaamassa ja seurasin kameralla viehettä valmiina painamaan punaista REC-nappia. Koirat kopitettiin ja viehe oli etusuoran lopussa LÄHTEMÄISILLÄÄN liikkeelle kun tapahtuu mitä - kopin etuveräjä aukeaa ja koirat lähtevät. Juoksevat koko kierroksen, ilman viehettä tosin! Etusuoralla alkoivat jo vähän pälyillä ympärilleen ja taisivatpa Iivari ja Velka lyödä vähän leikiksikin kun ei sitä pupua kerta missään näkynyt. Voi hitto sanon minä! Harmitti ihan suunnattomasti, sillä lähtö oli oikeasti hyvä ja sitten lopulta koirat eivät kuitenkaan päässeet tappamaan viehettä.

Kävi ilmi, että innokkaat koiramme (Nonny etunenässä ;)) olivat saaneet työnnettyä veräjän auki. Ajattelimme, että veräjä oli varmasti ollut huonosti kiinni; eihän whippet voi saada päällään puskemalla veräjää auki jos laitteisto on oikeasti kunnossa!
Noh, tätä juoksua ei luonnolliseti hyväksytty koejuoksuksi, joten saimme luvan yrittää uudelleen päivän viimeisessä lähdössä.
Sitten viimein koitti se viimeinen lähtö ja taas olin videokameran kanssa valmiina asemissa.
Ja TAAS sama juttu! Voi ?=(&%%€#€# ja pari muutakin rumaa sanaa taisi päästä itse kultakin. Noh, niin ne koirat taas juoksivat hullun kiilto silmissä sen 280m, tällä kertaa kuitenkin ihmetellen jo vähän enemmän matkan varrella, että mihin se pupu nyt taas jäi. Mutta kun vaisto sanoi, että on juostava niin nehän juoksivat!

Näin me siis emme saaneet ensimmäistä ryhmäkoetta vielä suoritettua vaan sitä täytyy yrittää uudelleen ensi viikolla (Kartanolla tosin...). Mutta kyllähän harmitti, eniten koirien puolesta. Toivottavasti näille olisi kuitenkin homma iskostunut niin syvälle päähän että tämä kaksi kertaa peräjälkeen toistunut insidentti ei aiheuttaisi mitään seuraamuksia tulevaisuudessa.
Ja onneksi meillä ei ole mikään kiire kilpakirjojen saamisessa, joten voimme hyvin ottaa ryhmät myöhemmin. Mutta aika harmi juttu kuitenkin.

Kävi ilmi, että veräjässä oli ennenkin ollut jotain vikaa, juuri ykköskopin päässä (josta innokkain lähtijä Nonny lähti).
Onneksi kopit on ilmeisesti nyt saatu korjattua viikonlopun kisoja varten. Se vasta ikävää olisi, jos tuo sattuisi kisoissa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti