lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulkoilua

Vähän ollaan sentään sairastelujen lomassa päästy ulkoilemaankin.

Haltialaan on mukavan lyhyt matka, ja lääniä piisaa vaikka muille jakaa, joten se on oiva ulkoilupaikka. Harmi vaan kun lumien tultua sinne(kin) tehdään ladut..
Viime viikonloppuna kävimme Haltialassa oikein kahteen otteeseen. Ekalta reissulta tallentui vain pari videonpätkää, mutta toisena päivänä jaksoin kantaa kameraakin mukana.

Oli muuten aika rapaista sakkia ensimmäisen lenkin jälkeen. Kuten allaolevalta videoltakin huomaa, muta vaan tirskuu ja rapa roiskuu koirien rallatessa. Pääsivät kaikki lenkin jälkeen kunnon lämpimään suihkuun. :)


Heroa ei kovin usein uskalleta päästää aitaamattomalla alueella irti, mutta tällä kertaa Hero oli (hetken) niin kuuliainen, että sekin sai spurttailla. Tosin sitten se lähtikin heittämään yhden pidemmän lenkin, jonka jälkeen tyyppi sai luvan pysytellä loppulenkin visusti remmissä.

Hero sai pistellä ihan tosissaan töppöstä toisen eteen Aapon perässä pysytelläkseen!

Hero nauttii :)

Ja Aapokin nauttii, kuten aina :D

Hymyileväiset kaverukset :)

Yosal vauhdissa!

Aapo pysähtyi poseeraamaan.

Yhtäkkiä tänne pk-seudulle tulikin talvi, ja parissa päivässä saatiin jopa 30 cm lunta!
Kuten vähän aavistelimmekin, Aapo rrrrrakastaa lunta! Se ihan vallan villiintyy siitä. Myös Yosal tuntuu saaneen lumesta ihan uutta energiaa ja vetää remmilenkeilläkin hurjia spurtteja hihnassa. Hupsut!

Meillä koirat eivät kovin usein ulkoile omassa pienenpienessä rivaripihassamme, mutta nyt lumen tultua Aapo tahtoisi koko ajan pihaan hepuloimaan.
Ei tarvitse olla yhtään suuri piha, jotta voi saada hurjat hepulit lumesta!

Videolla Aapo ja Iivari näyttävät mallia:


Parin viikon päästä meillä alkaa ansaittu joululoma, jonka vietämme Porissa. Tänne Vantaan kotiin palaamme näillä näkymin sitten vasta vuoden 2013 puolella. Ihanaa koirillekin kun pääsevät "maaseudun rauhaan" kuntolomalle. ;)

Operointia ja sairastelua

Viimeisten muutaman viikon aikana meidän perhe on käyttänyt aika ahkerasti eläinlääkärin palveluja.

Asia nro 1:
Hero kastroitiin pari viikkoa sitten eläinklinikka Karvakamuissa Vantaan Hakunilassa. Toimenpide sujui hyvin ja henkilökunta oli oikein ystävällistä. Voin suositella.
Toipumisessa kesti vähän reilu viikko. Aluksi leikkaushaavan alueella oli aika massiivista turvotusta. Noin viikossa turvotus kuitenkin laski ja parissa viikossa viimeisetkin ruvet leikkaushaavasta lähtivät.

Toistaiseksi emme ole juuri huomanneet Heron luonteessa mitään kovin dramaattista muutosta leikkauksen myötä. Yliseksuaalisuus on tosin kokonaan kadonnut (onneksi), ja nyt Hero vaikuttaa ehkä vähän ihmisläheisemmältä ja kovin hellyydenkipeältä. Ai niin ja nyt se leikkii vähän enemmän muiden koiriemme kanssa! :)
Kastroinnin aiheuttamia muutoksiahan voi ilmetä vasta useiden viikkojenkin kuluttua, joten nyt seuraillaan tapahtuuko jotain muuta. Tärkeintä kuitenkin on, että Hero on lopettanut sohvatyynyjen, toisten koirien ja meillä vierailevien ihmisten nylkyttämisen. Mission accomplished! :)

Asia nro 2:
Koirat olivat aivastelleet hiukan normaalia enemmän parin viikon ajan. Ensin ajattelin sen olevan kennelyskää (note to self: yskimisellä ja aivastelulla on vissi ero), mutta kun oireet eivät tuntuneet hellittävän levolla suuntasimme Apexiin. Lekurille vein ainoastaan Iivarin, jolla aivastelu oli voimakkainta. Oireiden perusteella eläinlääkäri antoi diagnoosiksi nenäpunkkitartunnan ja koko lauma sai Stronghold -lääkityksen x 2. Ensimmäinen lääkitys annettiin viime viikon torstaina ja toinen on määrä antaa itsenäisyyspäivänä.
Inhottavaa, kun joudutaan olemaan useita viikkoja "karanteenissa" tartuntariskin takia. Jouduin jättämään Aapon kanssa Masseterissa aloittamamme tervehtimis- ja käsittelykurssinkin kesken, jottemme tartuta muita. :(
Nyt kun lääkkeen antamisesta on reilu viikko, ovat oireet jo aavistuksen lieventyneet. Toivottavasti päästään ikävästä nenäpunkista eroon toisen lääkityksen myötä.
Harmillisesti ihan kaikille tuo Stronghold -lääke ei kuitenkaan vaikuta sopivan, mistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan kohtaan..

Asia nro 3:
(Varoitus, allaolevat kuvat saattavat ällöttää herkimpiä!)
Viisi päivää sen jälkeen, kun koirien niskoihin oli annosteltu ensimmäiset putelit Strongholdia, huomasimme Heron oikeassa lavassa pari pientä rupea. Ajattelimme, että villeissä hammasteluleikeissä jonkun kulmuri oli vain osunut vähän kovemmin, emmekä ottaneet asiasta sen suurempaa stressiä.
Tästä seuraavana päivänä ruvet olivat ehkä hieman suurentuneet, mutta vieläkään hälytyskellot eivät soineet. Seuraavana päivänä rupien alapuolelle oli ilmestynyt kauhean kokoinen palkeenkieli, iho repsotti irtonaisena parin sentin alueelta. Hero aristeli koko lapaa ihan hurjasti ja jopa ontui vähän oikeaa etujalkaansa. Ei muuta kuin soittelemaan eläinlääkäreitä läpi, minneköhän pääsisimme vielä samana päivänä kun vielä eläinlääkäripäivätkin olivat parhaillaan käynnissä..
Soitin kaikkiaan kahdeksaan eri paikkaan, kunnes viimein saimme ajan samalle iltapäivälle Herttoniemen Herttaan.
Lääkäri irroitti alueelta palkeenkielen ja muutenkin kuolioitunutta ihoa. Alueelta ajeltiin karvat ja se puhdistettiin. Lopuksi infektioalueelle siveltiin vielä antibioottigeeliä. Hero on aina ollut herkkä ilmaisemaan kipuaan, mutta nyt tuska oli aivan hirvittävää. Hero huusi lähestulkoon suoraa huutoa koko sen ajan, kun infektioaluetta käsiteltiin. :(

Karvojen alta paljastui aika järkyttävä näky. Eläinlääkäri kuvaili aluetta "kemikaalipalovamman näköiseksi". Saimme kaksi mahdollista vaihtoehtoa; joko reaktio olisi aiheutunut Strongholdista (todennäköisempää) tai sitten kyseessä voisi olla jokin sisäsyntyinen autoimmuunisairauden aiheuttama reaktio. Kun aloin ajatella asiaa tarkemmin muistin, miten annostellessani lääkettä Heron lapojen väliin osa siitä valui lapaa pitkin oikealle puolelle - juuri siihen missä tämä infektio nyt ilmeni.
Mikäli infektio lähtisi antibioottikuurin myötä paranemaan eikä vastaavaa ilmestyisi muualle koiran kehoon, pidettäisiin todennäköisimpänä Strongholdin aiheuttamaa yliherkkyysreaktiota. Mikäli näin ei kävisi, on hakeuduttava jatkotutkimuksiin mahdollisen ai-sairauden varalta.
Toivon tietysti ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka sitten meidän pitääkin keksiä Herolle joku vaihtoehtoinen lääkitys sitä nenäpunkkia varten.

Tältä infektoitunut alue näytti heti karvojen ajelemisen ja puhdistuksen jälkeen. Tässä vaiheessa myös osa kuolioutuneesta ihosta ja suuret palkeenkielet oli irroitettu.

 Tässä pari päivää eläinlääkärikäynnin jälkeen. Hieno rupi on jo muodostunut aiemmin märkineen alueen päälle, ja infektio vaikuttaisi parantuvan.

Sama tilanne ylhäältä päin kuvattuna.

Hero on jo tottunut käyttämään kauluria, sillä ensin se joutui pitämään sitä kaksi viikkoa kastroinnin takia ja nyt heti perään taas pari viikkoa. Raukka varmaan luulee joutuvansa elämään tötterön kanssa loppuelämänsä.
Toistaiseksi siis antibiootit (sekä geeli että tabletit) vaikuttavat auttavan. Toivotaan, että sama suunta jatkuu. :)

Jospa nyt olisi sairasteltu edes loppuvuoden edestä? Sekään ei olisi paljon vaadittu, kun tätä vuotta on jäljellä enää alle kuukausi!

Yosalin pizzasyntymäpäivä!

27.11. Yosal täytti kokonaiset neljä vuotta! Ihan vanha herra jo. :)

Jo viime vuonna Yosal sai perinteisen kakun sijasta herkutella syntymäpäivänään pizzapalalla. Yosalilla kun on aina ollut aivan erityinen suhde pizzaan. Muuten Yosal ei juuri koskaan kerjää ruokaa, mutta aina (siis toooosi harvoin, öhöm) kun meillä syödään pizzaa, on Yosal ensimmäisenä tuijottelemassa pallosilmiensä kanssa pöydän ääressä. Ihan vaan, että jos vaikka hänellekin olisi säästetty pala, tai jos edes reunat saisi.

Tänä vuonna päätin tehdä Yosalin synttäreiden kunniaksi koirille ihan oman pizzan.
Pohjan tein tavallisen pizzapohjan tapaan, mutta ilman suolaa ja hiivaakin laitoin vain ihan hippusen.
Täytteeksi pizzaan tuli kermajuustoa, herkkusieniä ja lenkkimakkaran siivuja. Nami, sanoisivat koirat, jos osaisivat puhua!

Myönnettäköön, että pizza ei varmasti ole koiralle se terveellisin herkku, mutta kamoon, kerran vuodessa! :)

Kun Yosal sai pizzan eteensä, sen ilme oli näkemisen arvoinen. Se katsoi vuoroin pizzaa, vuoroin minua kuin ajatellen "siis hetkinen, onko tuo TODELLAKIN minulle, oletko nyt ihan varma että saan ottaa tuosta?!"

Jouduin ihan pariin kertaan rohkaisemaan Yosalia pizzan kimppuun ja aloin jo miettiä, että tulikohan tästä nyt sittenkään mieluisa synttäriherkku herralle. Noh, jahka Y sai pizzankulman hampaidensa väliin, se oli menoa ja pala katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Eli kyllä kelpasi ja useampikin palanen olisi maistunut!

 
Yosal aluksi vähän pöllämystyneen näköisenä. Voiko tää olla totta, olisiko huijausta kuitenkin?


Ahaa! Tää on tätä mun suurinta herkkua!

Leikkasin pizzan sopivasti neljään osaan, jotta jokainen saisi oman palansa. Kyllähän muutkin tahtoivat juhlistaa Yosalin ikääntymistä! :D

 Hero ei epäröinyt hetkeäkään, vaan luvan saatuaan hyökkäsi oitis oman palansa kimppuun.

Iivari nappasi palan niin nopeasti, että edes kamera ei ehtinyt tarkentaa tilannetta! Ehdottomasti illan nopein syöjä (kuten aina).

Aapoakin vähän ihmetytti tämä erikoisen näköinen herkku, mutta sillekään ei tarvinnut kahta kertaa sanoa "vapaa". :D