maanantai 26. elokuuta 2013

Takkibuumi

Ompeluinspis iskee toisinaan mitä kummallisimpina hetkinä. Nyt olen kuitenkin metsästänyt sitä jo monta kuukautta kunnes viimein kylmenneet illat ja aamut toivat ompeluajatukset mieleeni.

Heron hieno Challenger-takki on hukkunut johonkin, joten lauman vanhin sai uuden kevyehkön sadetakin. Ihan perusmalli tarrakiinnityksellä masun alta. Heijastimet täytyy vielä ommella, kaikki heijastinmateriaali kun loppui ompelupajastani kesken!

Käytin tähän muuten vain jämämateriaaleja, joten sen takia värityskin on vähän hassu. Kutsun takkia narritakiksi sen "ristikkäisen" värityksen takia. :)

Mutta ihan hyvä siitä tuli! Perfektionistina en tietenkään voi olla tyytyväinen, nimittäin takki osoittautui kuitenkin pikkuisen naftiksi. Kyllä sitä silti käyttää voi ja se välttää nyt parempaa odotellessa. :)

Voitolle olen ommellut kaksi takkia. Ensin löysin Eurokankaan palalaarista ihanaa ruutukuvioista vettähylkivää kangasta, joten se oli pakko ostaa. Vuoreksi löytyi päälikankaaseen hyvin sopiva keltainen college.
Noh, tämä takki jäi pieneksi eikä sitä juuri edes ehditty käyttää, joten tästä saattaisin olla valmis luopumaan. Virheitä tästäkin löytyy, mutta ihan mukava, superkevyt sadetakki tämäkin on.

Edessä on pystysuuntainen heijastin. Kauluksen päällipuolen tein ekaa kertaa puoliksi ulkoilukankaasta ja puoliksi collegesta, ihan hyvä ajatuksena, toteutus vaatisi vielä vähän harjoittelua. :D

Takki on tosiaan jo jäänyt vähän pieneksi, mutta tämäkin on siis ihan perusmalli ilman vatsakappaletta.

Viimeisenä varsinainen mestariteos. :D
Tästä takista sain inspiksen Heron takkiin ja väritys onkin melkein sama. Tässä vaan värit eivät mene mitenkään ristiin vaan etuosa on kokonaan sininen, takaosa punainen.

Oikealla etupuolella on tosi rankka pääkalloheijastin. Räyh! Koiran ilmekin muuttui heti astetta tuimemmaksi.

Vasemmalla etupuolella on heijastimesta leikattu "Voitto"-teksti ja takana poikittainen heijastinnauha. Pitäisi näkyä. :)
Vähän huonot kuvat tästä takista, mutta malli alkoi pakahtua kuumuudesta (+25°C, mikä elokuun loppu??).

Minä olen niin hidas ompelija, että hampaiden kiristelyksi se tuppaa menemään aina projektin loppuvaiheilla ja työn jälki pikkuisen silloin kärsii. Omaan käyttöön kun näitä vain teen, niin kamalan tarkkaa se ei onneksi ole. Kun parina päivänä viettää muutaman tunnin ompelukoneen ääreen kyyristyneenä, kuolee ompelumotivaatiokin aika tehokkaasti taas pariksi kuukaudeksi.
Talveksi Voitto tarvitsee vielä ainakin fleecetakin eli kyllä täällä kohta taas ommellaan. Antaa pojun nyt kasvaa ja täytyy toivoa, että tämän talven vaatteet menisivät lopun ikää (turha toivo?). :D

torstai 22. elokuuta 2013

Tyttöjen kanssa

Kävimme Susannan ja muutaman koiran kanssa Luukissa ulkoilemassa.
Iivarikin otti pari spurttia, mutta suurimman osan ajasta se keskittyi vastaleikatun nurmikon syömiseen..
Aapo oli taas intoa täynnä, kuten aina. Emme olekaan ulkoilleet pitkään aikaan mammalomalla olleen Safirin ja kaverinsa Maisan kanssa, joten oli koirienkin mielestä oikein kivaa nähdä vanhoja kamuja taas. :)
Kiitos seurasta!

Tosiaan, Iivarikin juoksi!



Ja Aapo juoksi niin kaistapäänä, että hyvä ettei tullut kolaria!

Tuijotuskisa juuri ennen juoksuhepulia 

Iivari lepäilee (kuva on lavastettu, ei se nyt sentään noin flegmaattinen ole vaikka oikeasti aika epäaktiivinen onkin) :D

Laiduntajat?

Yksi Aapon spurteista



Iivari pääsi poseeraamaan :)

Ja Aapokin. Vähän jäi takakulmaukset turhan avonaisiksi, kyllä sillä oikeesti on vähän enemmän ja seliseli. :D

Loppuun vielä koko jengi. Kivaa oli! :)

tiistai 20. elokuuta 2013

Pentutreenit

Maanantaina menimme pitkästä aikaa Tuomarinkartanolle ja tällä kertaa siis pentutreeneihin Voiton kanssa.
Sattuneesta syystä (eli sen varvasmurtuman takia) Voiton vieheharkat ovat olleet jäissä melkein koko kesän. Kerran taisimme alkukesästä käväistä viehettä moikkaamassa.
Noh, viettiähän tuolla nyt ilmiselvästi on vaikka muille jakaa, joten ihan kamalan paljosta emme onneksi ole jääneet paitsi. Nyt kun varvas on kunnossa ja kestää normikäyttöä uskaltauduimme siis pariin käsiviehevetoon.

Voitto oli ihan mielettömän cool, oikein varsinainen on-off-whippet. 
Se kyllä katseli kokoajan viehettä kiinnostuneena ja seurasi radalla kulkevaa moottoriviehettäkin erittäin tarkkaavaisesti. Mutta mitään turhaa reuhkaamista tai huutamista se ei (ainakaan vielä) harrasta.

Kohta on Voiton vuoro!

Ja kun se oma vuoro vihdoin tuli, ei ollut epäilystäkään siitä mitä varten tänne oltiin tultu. Ihan kuin olisi vain napsauttanut virtakytkimen on-asentoon ja sitten mentiin!

 Täysii, tietysti!
Juoksutekniikassa Voitolla on kyllä vielä paaaaaljon opeteltavaa. Mutta yritys on kova ja eihän kukaan ole seppä syntyessään (paitsi seppä) ;)



"Vähänkö olin taitava?!" (huom. megahäntä :D )

Katsotaan mitä ensi kerralla on ohjelmassa. :)

Kiitos vielä kamalasti HVK:n väelle kun jaksatte vetää pentutreenejä normitreenien lisäksi!


maanantai 19. elokuuta 2013

Voiton kasvua ja kehitystä ja veljestreffit vol. 437

Voitto-Voikkari-Voileipänen se vaan kasvaa ja kehittyy. Laitanpa tähän muutaman kuvan ihan itsellenikin vertailuksi pikkumiehen eri vaiheista.

9 vko

10 vko


10 vko (vas.) vs. 17 vko (oik.)

n. 19 vko

n. 19 vko


Nyt kun olemme koitutuneet taas tänne Vantaalle ja kun Voiton varvaskin kestää vapaanariehumisen saamme taas alkaa kaverikoirien kanssa treffailun. Jipii!

Voitto pääsikin tapaamaan lauantaina piiiitkästä aikaa Ramses-veljeään ja voi pojat miten menoa ja meininkiä riitti. Harmillisesti pieni sade yllätti meidät, mutta sehän ei silti hauskanpitoa juuri häirinnyt.

 Täysiiii!

 Pöljät veljekset :)

 Välillä ollaan ihan tosi hurjina!

Ja sitten taas hölmöillään :)

Kurjaa kun sateessa joutuu poseeraamaan.
Mutta semmoiset veljekset ovat he, kovin samanlaiset mutta samalla aika erilaiset :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Lomafiiliksiä

Loma loppui viikko sitten, mutta nyt on hyvä vielä palata lomatunnelmiin kuvien kera.

Vietimme siis kaksi viikkoa Porissa sukuloimassa ja koirat tietysti (kuten aina) nauttivat taas ihan täysillä "maaseutuelämästä".

Mäntyluodon koirarannalla kävimme aiiiika monta kertaa, se on vaan niin upea paikka! Aapo nautiskeli täysin siemauksin. :)

Aapo juoksi, juoksi, juoksi ja juoksi koko loman ajan. Se on tällä hetkellä aivan huippukunnossa, hitsi vie kun ei nuppi ole tarpeeksi kypsä kisaamiseen.

"Täältä mä tuun!"

"Jee!" :)

Hero sai hoitaakseen erään erittäin vastuullisen tehtävän nimittäin päivittäisen valkoposkihanhien pihasta karkoittamisen. (Huom. hanhia ei vahingoitettu!)
Hanhet kun tulevat joka aamu pihaan ja kakkivat nurmikon ihan mustaksi, on tällöin hanhenkarkoittajakoiralla asiansa. Onneksi mökkitontin vierestä löytyy tyhjiäkin tontteja, jonne hanhet sitten ymmärsivät mennä mieluummin lepuuttelemaan ja ruokailemaan kun äkäinen raitapaita kävi muutamaan otteeseen jaakaamassa ne pois.

Mutta aina ei hanhivahtikaan jaksa olla ihan skarppina vaan välillä täytyy ottaa lepii.
Hero sai taas vähän erityisoikeuksia ja sai viettää ulkona käytännössä ainakin 5 tuntia joka päivä (säiden salliessa). Vähänkö tyyppi nautti kun sai paistatella päivää vuoroin terassilla, nurmikolla, hiekalla... :)

No olihan Iivarikin mukana :)
Iivari joutui viettämään lomansa vähän rauhallisemmin, sillä pienen loukkaantumisen takia mustuainen varoi toista takajalkaansa parin päivän ajan. Loman loputtua hieroja kävi koiran läpi ja pari jumituskohtaa sieltä löytyikin. Ensi viikon kisat jätetään siis varmuuden vuoksi väliin, mutta pari starttia me vielä tälle kaudelle ehditään ottaa.

Isäni menossa saunaan - saunamakkarat on nostettava turvaan pään ylle, jotteivät ahneet porsaat pääse niitä nappaamaan. :D

Mitä lie herkkua taas löytynyt. :P

Mutta mikä parasta, Voittokin pääsi loman loppupuoliskolla ulkoilemaan pitkästä aikaa ihan vapaana ja kylläpäs se olikin pikkupojan mielestä mukavaa. Varvas vaikuttaisi parantuneen hyvin, sillä vapaanarallattelu ei vaikuttanut koiraan mitenkään. Ensimmäiset vapailut järjestimme koirarannalle, pehmeä hiekka kun on ehkä hellävaraisin alusta noin alkuun. Sittemmin Voitto on päässyt vapaaulkoilemaan jo muillakin alustoilla ja jalka on kestänyt ongelmitta! :)

Ihan huippua - vapaana vihdoin! :)

:)

Ensikosketus veteen. Vesi oli vähän jännää, mutta toisaalta kivaa. Meidän perässämme Voitto kahlasi syvemmällekin ja otti muutaman uintipätkän. :)

Azawakhit laiturilla.

Yosal mietteliään tarkkaavaisena. Yosal on nyt kypsään ikään ehdittyään rauhoittunut kovasti. Se ei enää ihan kamalasti viitsi spurttailla nuorempiensa kanssa. Tai sitten tuo ikiliikkuja-Aapo vaan tuo niin ison kontrastin, että Yosalin liikkuminen vaikuttaa vain sen takia vähäisemmältä. :D

Mutta onhan se nätti. :)


Kaiken kaikkiaan meillä oli taas oikein onnistunut loma. 
Ja ei muuten punkin punkkia vaikka tämä vuonna ei edes laitettu litkuja niskaan! Yleensä tuolla rannan tuntumassa noita iljetyksiä jonkin verran majailee, mutta nyt me oltiin kai onnekkaita. :)