perjantai 31. toukokuuta 2013

Veljeskivaa

Keskiviikoksi Voitto oli sopinut leikkitreffit veljensä Ramseksen kanssa, toki me ihmishuoltajatkin olimme matkassa mukana. Tapasimme tuossa meitä lähellä olevalla "voikukkapellolla". Harmi vaan, että voikukat olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Mutta eivät pennut voikukkia leikkiäkseen onneksi tarvinneetkaan. :)

Jippii, vapaus koitti!

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja ilma oli melkein tuskaisen kuuma.

Kielet pitkinä :)


Juomapisteellä

Veljekset - niin samanlaiset, mutta kuitenkin erilaiset.

Loppuun vielä hyvästeiksi hammastelupainia


Kiitos seurasta Ulla ja Ramses! Mennään pian taas uusiksi :)

torstai 30. toukokuuta 2013

Lakanoidenvaihtopäivä

Suuri virstanpylväs on taas saavutettu Voiton elämässä - ensimmäinen lakanoidenvaihtopäivä.

En tiedä onko tämä jotenkin yleistä koiraperheissä mutta meillä lakanoita ei KOSKAAN joudu vaihtamaan yksin. Aina muutama apulainen sinkoaa paikalle sekoilemaan. Niin kävi tälläkin kertaa, ja Voittokin pääsi hyvin urpoilun makuun. :D

Kuvat kertovat ehkä enemmän.










keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Pentuarkea ja hölmöilyä radalla

Niin, otsikonmukaista toimintaa on kuulunut viimepäiviimme.


Aapo ja Iivari toimivat Voiton bodyguardeina. Aapo ei normaalisti IKINÄ menisi kovalle lattialle makaamaan noin, mutta nyt näytti siltä kuin "isoveljet" olisivat asettuneet lepäävän pennun suojaksi. Aika liikkistä. :)

Voitto pitää meidät skarppina. :D Oma piha on käynyt pikkutyypille jo hyvin tutuksi ja piha onkin ihan mukava apu sisäsiisteysopiskelussa.
Joka ilta ja aamu Voitto pääsee jo isojen kanssa pissikakki-lenkille ja pistelee töppöstä toisen eteen kuin mikäkin höyryveturi. Sanoisinko, että n. 70% tarpeista tehdään ulos ja se on minusta tosi hyvin 9,5-viikkoiselta pennulta.


Askartelin Voitolle pentuvaljaat mukaillen aikuisten koiriemme valjaita. Aika hyvät tuli! :)


Ja kas näääin reippaasti sitä tepastellaan remmilenkeillä :)

Täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti tästä pentuajasta, se kun tunnetusti menee ohi ihan siivillä!


Eilen kävimme Tuomarinkartanolla rataharkoissa mukanamme Aapo ja Voitto.
Voitto oli reippaana ihmis- ja koirahälinässä ja ensikosketus ratatunnelmaan sujui hyvin rauhallisissa merkeissä. :)

Aapolle olin sopinut ensimmäisen harjoitusjuoksun kaverin kanssa. Aapolle kaveriksi saimme ihastuttavan sloughineito Zoran. Kiitos ja anteeksi vielä Pialle..
Minua jännitti jo etukäteen ihan kamalasti. Aapo oli juossut yksikseen niin hienosti ja hurjan nopeasti, mutta kaverin kanssa ei vielä kertaakaan. Jotenkin ajattelin, että kyllä sillä riittäisi viettiä niin paljon, että kaverit unohtuvat ja viehe on pääroolissa.
Kuinkas sitten kävikään...
Heti kun lähtökopit aukesivat ajoi Aapo kaverin kylkeen kiinni (leikkimielessä, ei missään nimessä aggressiivisesti). Kaveri paineli menemään ja Aapo perässä. Aapo pääsi takasuoralla Zorasta ohi, mutta etusuoralle tultaessa joko hyytyi tai sitten himmaili ja juoksi maaliin Zoran rinnalla kokoajan katse kiinni Zorassa ja satunnaisesti haukahdellen. Vieheellä ainoa asia mikä kiinnosti oli Zora.
Ei ihan oppikirjan mukaan. :P

TOIM. HUOM. Zora aloitti tänään (torstaina 30.5.) juoksunsa, joten olisiko tässä ollut syy Aapon ylenpalttiselle kiinnostukselle?

Alla vielä todistusaineistoa kuvasarjan muodossa (juoksukuvat © Essi Vuohu, kiitos!!)

"No hellouu, mikäs ihana leidi täällä mun kanssa juokseekaan?!" 

Hohhoijaa... 

... 






Että silleen. :D

Seuraavaksi Aapo saa harjoitella vain ihan yksikseen juoksemista, ja katsotaan jos vielä joskus sen vähän aikuistuttua kokeilemme uudestaan kaverin kanssa juoksemista. Tosin sitten täytyy miettiä minkälainen kaveri olisi ihanteellinen tässä tilanteessa. Sellainen, joka on paljon nopeampi ja lähtee heti ns. "alta pois"? Täytyy mietiskellä. Ei nyt heti kuitenkaan heitetä pyyhettä nurkkaan, vaikka harjoitusten jälkeen vaivuin jo syvään epätoivoon. :D


Ainiin, whippetit ovat löytäneet toisensa. Tämä on varmaan jonkinlaista whippet-whippet-vetovoimaa. :)



maanantai 27. toukokuuta 2013

Voitto

Saanen esitellä, uusi perheenjäsenemme Voitto!


Voitto on iältään vähän päälle 9-viikkoinen ratalinjainen whippetpoika. Virallisesti hänestä käytetään nimitystä MaXwin Invictus, mutta me kutsumme pikkutyyppiä Voitoksi. Voiton sukutauluun voi käydä tutustumassa esimerkiksi TWA:ssa. Käy kurkkaamassa myös MaXwin -kennelin sivuilla juttua Voiton pentueesta. :)


Voitto muutti meille lauantaina 18.5. ja on tässä reilussa viikossa sulattanut jo kaikkien sydämet.
Voitto otti uuden kodin haltuunsa vain muutamassa minuutissa, ja tutustuminen uusiin kavereihin sujui hyvin vaivattomasti. Olin jo etukäteen maalaillut mielessäni skenaarioita siitä, miten pojat ottaisivat uuden tulokkaan vastaan ja osuinkin aika hyvin oikeaan!

Hero oli aivan kamalan kiinnostunut pennusta ja tahtoi haistella sen hyvin tarkkaan. Hero halusi melkein heti myös leikkiä pennun kanssa, joskin Heron rajuhko läpsimismurinaleikki ei ihan aluksi ollut Voiton mieleen.. :D
Iivari suhtautui hyvin välinpitämättömästi ja vähän vältellen pentuun - kun pentu lähestyi, lähti Iivari oitis pois paikalta. Pian kuitenkin löysimme Iivarin ja pennun nukkumasta aivan kylki kyljessä. Kai se on jotain whippetvetovoimaa. :)
Aapokin käyttäytyi hyvin odotetusti - häntä heiluen moikkaamaan ja hurjaa leikkiä vaan heti! Aapon menoa täytyi kuitenkin varsinkin ensimmäisinä päivinä vahtia tosi tarkasti, sillä kokoeroa pennun 3,5 kg vs Aapon 21 kg välillä oli kuitenkin niin paljon. Aika hyvin Aapo on onneksi osannut varoa pentua ja säännöstellä voimaansa esimerkiksi hammasteluleikeissä. :)

Aapo on ihan paras "isoveli" pennulle. :)

No sitten Yosal, todellinen yllättäjä! Yosal ei yleisesti ottaen suhtaudu uusiin tuttavuuksiin kovin hyvin ja olimmekin varautuneet siihen, että Yosalia täytyisi pitää eristettynä pennusta jopa parin päivän ajan. Ei se nyt suoranaisesti ole yhtäkään tulokasta yrittänyt syödä, mutta se on kuitenkin liian arvaamaton välillä ja on vaatinut aikaa tutustumiseen.
Mutta mitä vielä, Yosalhan suhtautui aivan käsittämättömän hienosti pieneen! Se haisteli aluksi tulokasta todella kiivaasti, mutta yhtäkään murahdusta tai selkäkarvojen nostoa ei tuolta epäluuloisten koirien kuninkaalta tullut. Aivan huippua! Yosal oli itseasiassa ensimmäinen, joka leikki pennun kanssa "pennulle sopivaa leikkiä" eli niin, että Yosal asettui maahan kyljelleen ja pentu sai hääriä sen ympärillä ja hyppiä päällä, roikkua poskessa ynnämuuta mielensä mukaan, ja jopa heti kotiutumista seuraavana päivänä!! Täytyy sanoa, että olen hurjan ylpeä ja yllättynyt Yosalin käytöksestä. :')

Kaiken kaikkiaan kotiutuminen on siis sujunut paremmin kuin olisimme ikinä osanneet kuvitella!

Pentu on ihan kamalan rohkea, reipas ja villi, siis ei meillä ole ollut vielä yhtäkään tuollaista tapausta. :D 
Uudet asiat eivät paljoa hetkauta ja vähän jännempiäkin juttuja mennään haistelemaan häntä pystyssä.

Ekana päivänä tutustuttiin myös omaan pihaan, ja hitsit miten hyvin pieni pentu mahtuu siellä hepuloimaan! Etenkin iltavillien aikaan on naurussa pidättelemistä kun pieni paholainen viilettää peppuhepulien hurmiossa pihaa edestakaisin. :D

Voitto osaa hyvin myös "olen syytön" -katseen. Siis kamoon, tämmöinen söpöliinikö muka voisi tehdä jotain pahuuksia?

"Anna se nami jo, räyh!" -komentaa Voitto. :D

Voiton mielestä Iivari-isoveli on ihan huipputyyppi, vaikkei mustuainen pientä lajitoveriaan vielä kovasti noteeraakaan.

Mutta ai että, onhan se vaan ihastuttava pentu!

Tuhannet kiitokset Antille ja myös Minnalle tästä pikkuisesta sydäntenmurskaajasta! Tuskin maltamme odottaa mitä tulevaisuus tämän pikkuriiviön kanssa tuo tullessaan! :)

Comeback

Vietin blogin parista ns. luovan tauon, hetken ajan jopa mietin, että jaksanko enää päivitellä tänne ollenkaan kuulumisiamme.
Inspiraatio iski kuitenkin jälleen, ja jospa sitä säännöllisen epäsäännöllisesti tulisi jotain tänne raapusteltua. Eli we're back online!

Kai sitä pitäisi vähän päivitellä parin viime kuukauden tapahtumia. Meillä on reissattu (Poriin), ulkoiltu paaaljon, nähty kamuja, aloitettu rataharjoituskausi, toivotettu tervetulleeksi uusi perheenjäsen jnejne. Paljon kaikkea kivaa siis!
Osittain on myös ollut vähän haikea fiilis, sillä 7.5. tuli vuosi täyteen Qtonta elämää. Kuvien ja kuulumisten perusteella Herra Qlla menee kuitenkin rapakon takana aivan mahtavasti, joten sen suhteen ei syytä huoleen. :)

Tästä tulee ehkä taas vuosisadan sekalaisin postaus, mutta menköön. :D

Ystäväni Emmin whippetit Nanna ja Moa ovat olleet poikia ilahduttamassa aina silloin tällöin Emmin päivystäessä. Tytöt vaikuttavat viihtyvän meillä hyvin, mikä on ihan huippua! Ja pojatkin tykkää. Win - win tilanne niin sanotusti. :D

Musun ilme kertoo pienestä turhautumisesta pelle-Iivarin keikistellessä vierellä..

Nanna söpöilee ❤

Suomen azawakhkantaan saatiin taannoin taas lisäystä kun Tito-poika Espanjasta muutti Tuusulaan Pirjon kotiin. Kävimme Aapon kanssa moikkaamassa tuolloin noin 4kk ikäistä poikaa ja voi kuinka nuorukaisilla olikaan hauskaa keskenään! Allaolevan kuvan lisäksi muita kuvia Titon ja Aapon treffeistä löytyy täältä!

Titon ja Aapon meno oli hyvin vauhdikasta :D

Sitten äitienpäivän aikaan suuntasimme Poriin tapaamaan sukulaisia ja vanhoja ystäviä. Koiratkin luonnollisesti nautiskelivat olostaan! Voi kuinka ikävöimmekään aina välillä Poriin.. 

Hero on todellinen sylikoira 

 Heroa ei ole kauneudella (tai käyttöominaisuuksilla) pilattu, mutta kotikoirana se on mitä mahtavin ja ennen kaikkea seurallisin! :)

Hyvinkään harkat alkoivat toukokuun alussa, ja kuun puolivälin paikkeilla mekin päätimme avata rataharjoituskauden.
Iivari sai juosta viiden koiran harjoituslähdössä ja tulikin hienosti jaetulle 1. sijalle! (Jaettu 1. sija siksi, että oli aivan mahdotonta sanoa ilman maalikameraa kumman nenä ylitti maaliviivan ensin, Iivarin vai Esterin. Eli tasapeli siis ;) .) Aika oli käsikellotuksella jotain 19,2 ehkä? Seuraavalla viikolla Tuomarinkartanolla Iivari ja Ester ottivat revanssin, jonka neitokainen vei ihan 6-0, eikä pelkästään huipun koppilähtönsä ansiosta. :) Nurmella Iivari juoksi 18,80 pintaan. Ihan ok, mutta pikkasen ollaan vielä jäljessä kisavauhdista. Näillä näkymin Iivari aloittaa kisakautensa Tampereella 16.6.

Hyvinkäällä 14.5. Sieltä ne tulee, tässä vaiheessa Iivari oli vielä selkeästi johdossa. 


Mutta maaliviivan lähestyessä alkoi ero kiristyä ja Ester hiipi aivan vierelle! :)

Aapokin pääsi harkkaamaan ja juoksi 350 m tyylipuhtaasti! Seuraavalla viikolla Tuomarinkartanolla Aapo suorittikin sitten soolokokeen, joka meni hienosti läpi. Avajaisjuoksuissa oli muuten virallinen ajanotto, ja Aapo taittoi 350 metriä ajassa 25,50 sek. Ihan mukavaa vauhtia pistelee poikanen menemään. :) Toki vielä kovasti löytyisi parannettavaa esimerkiksi ajolinjoissa, juoksuasennossa ja koppilähdössä. Mutta tässä vaiheessa olen ihan hurjan tyytyväinen! Kivaa kun on juokseva azawakh. :)
Seuraavaksi Aapon harjoitusohjelmassa on kaverin kanssa juokseminen - toivottavasti jo huomenna!


Aapo Hyvinkäällä.