Takkibuumi

Ompeluinspis iskee toisinaan mitä kummallisimpina hetkinä. Nyt olen kuitenkin metsästänyt sitä jo monta kuukautta kunnes viimein kylmenneet illat ja aamut toivat ompeluajatukset mieleeni.

Heron hieno Challenger-takki on hukkunut johonkin, joten lauman vanhin sai uuden kevyehkön sadetakin. Ihan perusmalli tarrakiinnityksellä masun alta. Heijastimet täytyy vielä ommella, kaikki heijastinmateriaali kun loppui ompelupajastani kesken!

Käytin tähän muuten vain jämämateriaaleja, joten sen takia värityskin on vähän hassu. Kutsun takkia narritakiksi sen "ristikkäisen" värityksen takia. :)

Mutta ihan hyvä siitä tuli! Perfektionistina en tietenkään voi olla tyytyväinen, nimittäin takki osoittautui kuitenkin pikkuisen naftiksi. Kyllä sitä silti käyttää voi ja se välttää nyt parempaa odotellessa. :)

Voitolle olen ommellut kaksi takkia. Ensin löysin Eurokankaan palalaarista ihanaa ruutukuvioista vettähylkivää kangasta, joten se oli pakko ostaa. Vuoreksi löytyi päälikankaaseen hyvin sopiva keltainen college.

Noh, tämä takki jäi pieneksi eikä sitä juuri edes ehditty käyttää, joten tästä saattaisin olla valmis luopumaan. Virheitä tästäkin löytyy, mutta ihan mukava, superkevyt sadetakki tämäkin on.

Edessä on pystysuuntainen heijastin. Kauluksen päällipuolen tein ekaa kertaa puoliksi ulkoilukankaasta ja puoliksi collegesta, ihan hyvä ajatuksena, toteutus vaatisi vielä vähän harjoittelua. :D

Takki on tosiaan jo jäänyt vähän pieneksi, mutta tämäkin on siis ihan perusmalli ilman vatsakappaletta.

Viimeisenä varsinainen mestariteos. :D

Tästä takista sain inspiksen Heron takkiin ja väritys onkin melkein sama. Tässä vaan värit eivät mene mitenkään ristiin vaan etuosa on kokonaan sininen, takaosa punainen.

Oikealla etupuolella on tosi rankka pääkalloheijastin. Räyh! Koiran ilmekin muuttui heti astetta tuimemmaksi.

Vasemmalla etupuolella on heijastimesta leikattu "Voitto"-teksti ja takana poikittainen heijastinnauha. Pitäisi näkyä. :)

Vähän huonot kuvat tästä takista, mutta malli alkoi pakahtua kuumuudesta (+25°C, mikä elokuun loppu??).

Minä olen niin hidas ompelija, että hampaiden kiristelyksi se tuppaa menemään aina projektin loppuvaiheilla ja työn jälki pikkuisen silloin kärsii. Omaan käyttöön kun näitä vain teen, niin kamalan tarkkaa se ei onneksi ole. Kun parina päivänä viettää muutaman tunnin ompelukoneen ääreen kyyristyneenä, kuolee ompelumotivaatiokin aika tehokkaasti taas pariksi kuukaudeksi.

Talveksi Voitto tarvitsee vielä ainakin fleecetakin eli kyllä täällä kohta taas ommellaan. Antaa pojun nyt kasvaa ja täytyy toivoa, että tämän talven vaatteet menisivät lopun ikää (turha toivo?). :D