Jo viime vuonna Yosal sai perinteisen kakun sijasta herkutella syntymäpäivänään pizzapalalla. Yosalilla kun on aina ollut aivan erityinen suhde pizzaan. Muuten Yosal ei juuri koskaan kerjää ruokaa, mutta aina (siis toooosi harvoin, öhöm) kun meillä syödään pizzaa, on Yosal ensimmäisenä tuijottelemassa pallosilmiensä kanssa pöydän ääressä. Ihan vaan, että jos vaikka hänellekin olisi säästetty pala, tai jos edes reunat saisi.
Tänä vuonna päätin tehdä Yosalin synttäreiden kunniaksi koirille ihan oman pizzan.
Pohjan tein tavallisen pizzapohjan tapaan, mutta ilman suolaa ja hiivaakin laitoin vain ihan hippusen.
Täytteeksi pizzaan tuli kermajuustoa, herkkusieniä ja lenkkimakkaran siivuja. Nami, sanoisivat koirat, jos osaisivat puhua!
Myönnettäköön, että pizza ei varmasti ole koiralle se terveellisin herkku, mutta kamoon, kerran vuodessa! :)
Kun Yosal sai pizzan eteensä, sen ilme oli näkemisen arvoinen. Se katsoi vuoroin pizzaa, vuoroin minua kuin ajatellen "siis hetkinen, onko tuo TODELLAKIN minulle, oletko nyt ihan varma että saan ottaa tuosta?!"
Jouduin ihan pariin kertaan rohkaisemaan Yosalia pizzan kimppuun ja aloin jo miettiä, että tulikohan tästä nyt sittenkään mieluisa synttäriherkku herralle. Noh, jahka Y sai pizzankulman hampaidensa väliin, se oli menoa ja pala katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Eli kyllä kelpasi ja useampikin palanen olisi maistunut!
Yosal aluksi vähän pöllämystyneen näköisenä. Voiko tää olla totta, olisiko huijausta kuitenkin?
Ahaa! Tää on tätä mun suurinta herkkua!
Leikkasin pizzan sopivasti neljään osaan, jotta jokainen saisi oman palansa. Kyllähän muutkin tahtoivat juhlistaa Yosalin ikääntymistä! :D
Hero ei epäröinyt hetkeäkään, vaan luvan saatuaan hyökkäsi oitis oman palansa kimppuun.
Iivari nappasi palan niin nopeasti, että edes kamera ei ehtinyt tarkentaa tilannetta! Ehdottomasti illan nopein syöjä (kuten aina).
Aapoakin vähän ihmetytti tämä erikoisen näköinen herkku, mutta sillekään ei tarvinnut kahta kertaa sanoa "vapaa". :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti