Olemme asuneet nyt tässä Vantaan Veromäessä kesäkuusta asti ja täytyy sanoa, että tykätty ollaan! Paluuta kerrostaloasumiseen ei toivottavasti tarvitse enää kokea. :) Vaikka nykyisen asuintalomme vieressä ei peltoa olekaan (no ei ollut kyllä vanhassakaan), löytyy kivoja juoksutuspaikkoja silti ihan kävelymatkan päästä. Voi lähteä joko Kartanonkosken pelloille, johon kävelee noin vartin. Tai sitten voi lähteä "Tuuskin" tuolle puolen eli Siltamäen ja Helsingin pitäjän kirkonkylän pelloille, jossa me käydäänkin useimmiten. Tai sitten jos itse on oikein energisellä tuulella niin voi kävellä Haltialaan asti, josta vasta kunnon pellot löytyykin. Siitä tulee kuitenkin melkein kahden tunnin reissu, joten näitä harrastetaan lähinnä viikonloppuisin.
Nyt viikolla kävelemme päivittäin yleensä noin tunnin lenkin, jonka varrella on pelto tai koirapuisto. Joka päivä eivät koirat tietenkään saa spurttailla vapaina, lepo on ehdottoman tärkeää. Mutta muutaman kerran viikossa päästän osan laumasta juoksentelemaan. Hero pääsee aina jos poiketaan (tyhjään) puistoon. Iivari on poikkeus ja se saa olla joka ikisellä lenkillä irti. Mutta se ei juokse kuin seurassa joten on yhtä tyhjän kanssa pitää sillä remmiä jos se yhtähyvin voi käppäillä mukanamme myös ilman.. :)
Jengi valmiina reippailemaan eräänä päivänä
Tässä ollaan pelto-osuudella :)
Yosal pysähtyi poseeraamaan ja esittelee samalla uutta fleecepaitaansa (à la Minä). Toimii mukavana lämmikkeenä viilenneillä keleillä ja talven paukkupakkasilla lämmittää aluspaitana takin alla :)
Yleensä lenkin jälkeen porukka on hyvin rauhallista ja nukkuu tyytyväisinä. Mutta aina näin ei ole, ei varsinkaan kun on Aaposta kyse..
Alla kehnolaatuinen iPhonevideo erään päivän villihepulihetkestä. Urpoa menoa.
Harrastusrintamalla on nyt hiljaiseloa.
Alunperin oli suunnitelmissa ilmoittaa Aapo messareihin JA Sthlm hundmässaan (eli Ruotsin voittajaan), mutta minäpäs menin ja peruin kaiken.
Aloin pohdiskella Aapon kehäkäytöstä ja sitä miltä koirasta tuntuu olla näyttelyissä. No, varsinkaan Aaposta se ei ole tähän mennessä tuntunut kovinkaan kivalta ja olen joutunut pakottamaan sen pysymään aloillaan tuomarin kopelointia varten. Ja Aapo kun ei vain tyydy kohtaloonsa (kuten Yosal) vaan yrittää kaikin voimin rimpuilla pois tilanteesta.
Olen ehdollistanut Aapon naksuttimeen ja nyt ilmoittauduinkin sen kanssa Tmi. Masseterin järjestämälle käsittely- ja tervehtimiskurssille, joka alkaa ylihuomenna! Odotan kurssia innolla ja toivon, että saisin opetettua Aapon sietämään tuomarin käsittelyä positiivisen vahvistamisen keinoin.
Siispä näyttelyt saavat nyt odottaa niin kauan, että onnistun missiossani. Se voi olla vasta ensi kesänä, kahden vuoden päästä tai ei koskaan. Missään tapauksessa en enää halua lähteä pakottamismeiningillä Aapon kanssa kehään, siitä ei nauti kukaan. Ihan harmittaa, etten tullut ajatelleeksi tätä jo aiemmin!
Hero viettelee viimeisiä viikkojaan kassillisena miehenä. Nyt on enää kyse omistajan aikaansaamisesta, kunhan jaksan niin otan luurin käteen ja varaan ajan operaatioon.
Tuntuu, että nyt kun päätös kastroinnista on tehty, on Heron hormonitasot menneet ihan katosta läpi. Nyt se repii tyynyistä kulmat ja näkee märkiä unia. Vierailijoita yritetään astua ja sitä rataa. Nyt alkaa riittää, onneksi Hero ei tarvitse pallejaan yhtikäs mihinkään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti