Silmäongelmia

En muista kirjoittelinko blogin puolelle viime syksynä kun Yosalin silmissä alkoi näkyä ihmeellistä samentumaa.
Silloin käytin koiran eläinlääkärillä ihan tavallisessa tutkimuksessa, ja samentumat (oikeassa silmässä pahemmat) diagnosoitiin kolesterolikertymiksi, jotka aiheutuvat tilapäisestä sarveiskalvon aineenvaihdunnan häiriöstä. Tämän piti olla siis koiralle lähes harmiton vaiva, ja esiintyminen lähinnä periaatteella : random.
Virallista silmäpeilausta Yosalille ei kuitenkaan tehty.
Heinäkuun alkuun olen varannut joukkosilmäpeilauksen Apexiin Sari Jalomäelle, ja tarkoitus oli viedä myös Yosal sinne tutkittavaksi.
Muutamana viime päivänä Yosal on kuitenkin siristellyt oikeaa silmäänsä paljon ja pari päivää sitten silmään alkoi muodostua punaista "kertymää".
En voinut odottaa heinäkuun puolelle vaan varasin samantien ajan silmäpeilaukseen.

Siispä aikaisin tänään aamulla hurautin Apexille, jossa Sari Jalomäki tutki Yosalin silmät.
Tulos oli aika musertava - Yosalilla todettiin krooninen pinnallinen keratiitti (sarveiskalvon tulehdus).
Tässä vaivassa sarveiskalvoon tulee pieniä pistemäisiä "haavaumia" ja siihen alkaa muodostua verisuonia (joita normaalisti sarveiskalvossa ei ole). UV-säteet laukaisevat taudin ja pahentavat oireita. Taustalla lienevät kuitenkin perinnölliset syyt, joskin taudin periytymistapaa ei tunneta.
Hoitamattomana vaiva voi johtaa koiran sokeutumiseen. Tauti vaatii lähes aina eliniän mittaista lääkitystä (esim. silmätipat).

 Oikeassa silmässä vaiva on pahempi.

 Vasemmassa silmässä ei ole (kuvassa) nähtävissä muutoksia, mutta siinäkin on samentumia.

Raukka kultapieni

Yosal sai nyt alkuun rajun kuurin silmätippoja, ja parin viikon päästä kontrollikäynnillä määritellään ylläpitoannos, jolla olisi sitten tarkoitus olla koko koiran loppuikä.

Sairaus ei ole siis parannettavissa, mutta oireita voidaan hillitä lääkityksellä.

Huvittavaa sinänsä, että koiranettiin tämä tutkimustulos tulee näkymään terveenä, sillä vaiva ei ole tälle rodulle tyypillinen. Ongelma vain on se, että eihän näitä ole tutkittu ollenkaan, joten mikä sitten olisikaan se tyypillinen vaiva? :-)

Kaikenkaikkiaan olo on kuitenkin diagnoosin myötä kovin haikea. Ihan ensiksi sen takia, että ainakin tällä hetkellä vaiva aiheuttaa jonkinasteista kipua ja epämukavaa oloa koiralle. Toiseksi ihan sen takia, että nyt Yosalin harrastusura on lopullisesti ohi, sillä silmätipoista aiheutuu dopingkarenssi. No mutta, tää on elämää. Onneksi koira ei näyttelyitä kaipaa ja juoksuharrastustakin voimme jatkaa treenailujen merkeissä - eihän koira edes ymmärrä eroa kisoihin. :)