maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sairastupa

Tervehdys sairastuvalta!

Yosal kehitti itselleen ilmeisesti taas jonkin allergisen reaktion.
Viikonloppuna sen molemmat korvalehdet turposivat kunnon ilmapalloiksi, ne kuumottivat ja sisäpinnalta iho punoitti kovasti. Minä nokkelana tein kotidiagnoosin ja päättelin kyseessä olevan verikorva, joka olisi aiheutunut hiivatulehduksesta seuranneesta korvien ravistelusta ja raapimisesta. Teoriassa mahdollista?
Saimme täksi aamuksi eläinlääkäriajan ja kuinka ollakaan eläinlääkäriin saapuessamme korvien turvotus oli laskenut lähes olemattomiin. Sen sijaan nyt Yosalin niskaan oli muodostunut suuri nesteen täyttämä turvotusalue ja nyt taas sen päälaelle kohosi pieniä paukamia.
Verikorvaa sillä ei siis mitä ilmeisemmin ollutkaan, vaikkakin nyt alkaa tuntua että olisipa ollut niin olisi löytynyt ainakin joku selkeä syy turvotukselle...
Eläinlääkäri tuikkasi hydrokortisonipiikin ihon alle, joka tehosikin mukavasti turvotukseen ja se laski iltapäivään mennessä pois. Ainoastaan korvalehtien kärjet ovat edelleen pienesti turvonneet ja punoittavat. Huoh.
Toivotaan, että turvotukset ja paukamat nyt pysyisivät poissa. Minulla kun ei ole harmainta aavistustakaan, että mikä olisi voinut aiheuttaa moisen allergisen reaktion. Ruoka on pysynyt samana jo kuukausia, kaulapanta, takit ja kaikki ovat samoja vanhoja eikä mitään muutakaan järjellistä syytä allergiselle reaktiolle tule mieleeni.

Toki on mahdollista, että Canofite korvalääkkeenä ei sovi Yosalille, ja sen ansiosta korvalehdet ja niska turposivat. Mutta pienet paukamat päälaella nousivat jo silloin viime to-pe, jolloin lääkekuuria ei vielä oltu aloitettu. Höh, tosi tyhmää elää epätietoisuudessa!
Nyt täytyy vaan tarkkailla Yosalin vointia ja ehkäpä sitten vaihtaa lääkitystä jos turvotukset vielä palaavat.
Onneksi koira on kuitenkin kokoajan ollut pirteä oma itsensä, eikä näytä ollenkaan kärsivältä. Tosin Yosal ei ole ikinä ennenkään kovasti kipujaan tai vaivojaan valitellut. Ei sillä kyllä aikaisemmin ole pahemmin mitään ollutkaan.

Mutta, jotta murheet eivät loppuisi tähän niin tänään ulkoillessamme huomasin, että Iivarin henki pihisee ja se ryystää.. Ei muuta kuin koira remmiin ja parin viikon lepo. Kennelyskää varmaankin, sitähän on nyt (=aina) liikkeellä :-(
Hitsin pimpulat.

No mutta jospa sitten parin viikon päästä olisikin jo kunnolla kevät, koirat terveinä, kaikki lumet sulaneet ja baanat auki kunnon treenejä varten? Sovitaan niin! ;-D

Jotta tämä postaus ei olisi pelkkää negatiivista masistelua, niin laitetaan vielä loppuun pieni videonpätkä Aapon ja Iivarin ulkoilutuokiosta Pitkäkoskelta.

2 kommenttia:

  1. Voi että ku sulosia koiria sulla!:) mistä sä oot noi azawakhit löytäny?:D ne on niin ihania:D mä etsin yhes vaihees kissojenjakoirienkans azawakhei mut ei mistää löytäny:/ Täällä päin on ainaki kennelyskää kovasti tällähetkellä.

    http://mellubella.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin kurkkimassa sun blogiin ja Bella on tosi kaunis nuori salukineitonen! :)
      Meidän azawakhit on molemmat Saksasta haettu, Suomessa kun niitä ei kasvateta (vielä).
      Musta tuntuu, että melkein aina on kennelyskää liikkeellä... Tää on nyt eka kerta kun meidän laumaan on iskenyt tuo tauti :(

      Poista