Mökkielämää

Mukavat helteet ovat hellineet meitä viime päivät. Koirien kannalta helteet eivät kuitenkaan ole ihanteellisimmat ulkoilua ajatellen. Siispä otollisin aika esim. hiekkakuoppailulle on aamuvarhain tai yömyöhään. Onneksi hiekkakuopilta löytyy hyvin lammikoita, joista koirat ymmärtävät hakea viilennystä joko juomalla tai pulikoimalla.

Mökkimme (kutsun tätä mökiksi, vaikka vanhempani asuvat täällä ympärivuotisesti) sijainti meren rannassa takaa myös alati käyvän tuulenvireen, joten kuumuus ei pääse täällä niin kovin painostamaan, hyvä niin!

Äitini koira-allergian vuoksi koirien pääsy mökkiin sisälle on kielletty, onneksi pihapiirissä on kuitenkin erillinen saunarakennus, jonka saunakamarissa me sitten koirien kanssa asustelemme! On se vaan hurjan helppoa kun voi vaan avata kamarin oven ja päästää koirat pihaan ulkoilemaan.

Yosal ja Iivari poseeraavat saunarakennuksen terassilla.

Miten Yosal onnistuukin aina näyttämään tylyintä ilmettään kameralle...!

Hero on saanut viettää ulkona päivittäin valehtelematta ainakin 10 tuntia. Se ei lähde pihapiiristä mihinkään vaan nauttii ulkoilmasta lepäillen ja välillä seurustellen irlanninsetterinarttu Repsun kanssa, joka myös viettää päivänsä pihassa vapaasti liikuskellen.

Hero nautiskelee

Ainoa haittatekijä, ainakin Heron mielestä, ovat pääskyset. Ne nimittäin kokevat pihassa makoilevan Heron hurjan uhkaavaksi pesälleen ja poikasilleen ja siispä tekevät rohkeita ilmaiskuja pientä koiraa kohti. Hirveän epäreilua! ;-)

Yosal käy tsekkaamassa Heron voinnin: "Mikset tule juoksemaan ja riehumaan niin kuin me muut?"

Yritin ottaa edustavan istumakuvan Yosalista.

Yllätys yllätys tuo tyly-ilme meni taas päälle.. :-D

Iivari kuntouttelee vielä jalkaansa. Onneksi mökkirannassa on hyvä "uittosuora", jota Iivari pääsee/joutuu polskimaan eestaas muutamia kertoja päivässä. Taitaa se kuitenkin vähän nauttia meriveden tuomasta viilenyksestä..

Iivari on aina ollut kova suorittaja. Tässäkin keskittyminen uintisuoritukseen on 100%.

Uinnin jälkeen saa hetken hillua pihassa vapaana. Mutta vielä ihan varovaisesti vain.

Onneksi Iivarilla ei ole tapana hepuloida yksikseen vaan sen huomio kiinnittyy enemmänkin ruohikolla (ja hiekalla) pieharoimiseen ja kävyillä leikkimiseen.

Nämä rantavahdit eivät veteen vapaaehtoisesti mene. Ne kuitenkin tykkäävät seurata muiden uintipuuhia ja muutenkin valvoa laiturin läheisyydessä tapahtuvaa toimintaa.

Noin viiden minuutin venematkan päässä mökiltämme on kivat hiekkasärkät. Viimeksi kävimme hiekkasärkillä viikonloppuna ja alla hieman videomateriaalia reissulta. Tällä kertaa vaan itse hiekkaa ei ollut vedenpinnan yläpuolella nähtävissä, vaan vesi oli niin korkealla että kahlaamiseksihan se meni. Mutta kivaa siellä on silti joka kerta :-)