Arkea ja ompeluksia

Iivari sai lisäystä pantavarastoonsa, joka ei tosin ole vielä kummoinen.

Ompelin ajankulukseni vanhoista jämämateriaaleista pehmeän puolikuristavan pannan.

Kyllähän siitä huomaa, että se on itse tehty, mutta käy meille ihan hyvin.

Pannan vuori on keltamustaa pörröistä "marsupilamikangasta", josta tein aikaisemmin Iivarille takin.

Lisää keltaista väriä tuo keltainen satiininauha, jota reunustavat valkoiset heijastintereet.

Kiristysosa on osittain heijastavaa nauhaa.

Tylsää...

Ja sitten, moni on kysynyt minulta millaista on elää azawakhin kanssa eli minkälaista arki semmoisen kanssa on. Jotkut eivät tunnu uskovan, että ihan normaaleja koiria nämä tosiasiassa ovat, sillä näyttelypaikoilla / muissa yleisissä tapahtumissa missä ihmiset näitä yleensä näkevät ne saattavat antaa itsestään aivan erilaisen kuvan.

Ajattelin, että arkisten videoiden avulla asia selkiäisi paremmin, eli nyt ensimmäisenä videona vuorossa onkin aamurutiineistamme varmasti Yosalille mieluisin eli ruoka-aika:

Tämä on kyllä varmasti kaikkien mielestä maailman tylsin video, mutta kun ei se elämä azawakhin kanssa sen kummempaa ole!

Monet tuntuvat pitävän näitä aivan ihmeolentoina, jotka ovat kotioloissakin säikkyjä ja ehkä arvaamattomiakin. Yosal on näyttelypaikoilla ja muualla ihmisten ilmoilla kyllä varautunut, niin kuin azawakh saakin olla. Kotioloissa se on kuitenkin aivan kuin eri koira, ei sitä oikein edes pysty selittämään.

Omalle isäntäväelleen se on kunnon kainaloinen ja todella hellyydenkipeä. Laumamme muiden koirien kanssa se on vähän sellainen kaikkien kaveri; se antaa kaikkien nukkua vieressään/päällään ja leikkii kaikkien kanssa (jos vain muut sitä haluavat).

Ruoka on Yosalille hyvin tärkeä asia, kuten videostakin koiran innostuneisuudesta saattaa huomata.

Yosal on kaikenkaikkiaan koirana hyvin rauhallinen. Näyttelypaikoillakin se mielellään vain lepäilee, ja suostuu tilanteen niin vaatiessa makoilemaan vaikka paljaalla sementtilattialla. Kevythäkki on kuitenkin herran lempparipaikka näyttelyissä, sinne kun pääsee omaan rauhaansa lepäilemään.

Uudet tilanteet (joihin ei liity vieraiden koskeminen koiraan) Yosal ottaa yleensä aivan ihailtavan rauhallisesti. Matkustin Yosalin kanssa ensimmäistä kertaa bussilla viime kesänä kun menimme Paloheinään vieheharjoituksiin. Vaikka bussi oli aivan täynnä ihmisiä, ja penkkien välit ahtaat, Yosal asteli bussiin todella lunkisti ja matkusti rauhallisesti katsellen ikkunasta maisemia.

Myös junamatkustaminen on tullut Yosalille tutuksi näyttelyreissujemme kautta vasta koiran aikuisiällä. Sekään ei ole kuitenkaan ollut mikään ongelma, ja Yosal onkin viettänyt kaikki matkat makaillen junan käytävällä.

Vahtimisivietti Yosalilla on hyvä, mutta ei ylikorostunut. Se ei välitä rappukäytävän äänistä tai postin kolahtamisesta luukusta. Ovikelloa ja summeria se kuitenkin haukkuu, ja kotiimme tullessa vieraita henkilöitä Yosal viettää tovin muristen toisessa huoneessa.

Myös lähes poikkeuksetta kun Tuomas tulee kotiin ja kolistelee ovella, Yosal haukahtaa kerran-pari mutta juoksee sitten heti häntä heiluen pomppimaan ja toivottamaan isännän kotiin. Kuitenkaan koskaan minun tullessani kotiin se ei hauku. Olenkin miettinyt syitä moiselle. Voisiko Yosal kokea minun tarvitsevan enemmän suojelua ja ilmoittaa siksi Tuomaksen tullessa kotiin, vai mistä lie johtuisi?

Katsotaan saanko jatkettua kertomuksia azawakhin kanssa elämisestä muiden videoiden kautta.

On myös hyvä muistaa, että minulla ei ole kokemusta vasta kuin yhden azawakhin osalta ja kaikki azawakhit ovat kuitenkin erilaisia. On reippaampia, toimintavalmiimpia, säikympiä, pidättyväisempiä ja aggressiivisimpiakin yksilöitä. Yleisellä tasolla sanoisinkin azawakhin kuin azawakhin vaativan omistajaltaan enemmän panostusta ja työtä kuin keskivertokoira.

***

Iivari got a new collar from some left over materials I had. You can see it is self made, but I don't mind.

The lining is a soft fabric with "marsupilami"-pattern on it.

Many people have asked me what is it like to live with an azawakh, how is the everyday life?

Some don't seem to believe that they are really just like any dogs, because in shows or where ever people see them they can seem a lot different.

So I thought maybe by posting some videos of our usual daily routines it would be more understandable, starting with probably the one that's Yosal's favorite - breakfast time!

I think some may think the video is totally boring and nothing special, but that's just what living with an azawakh is - normal and easy.

Many people seem to think that azawakhs are some kind of magical creatures which at home are always nervous and jumpy. Yosal indeed is reserved at show sites, like an azawakh should be. He won't let strangers (or even people we've met a couple times before) touch him. But at home he's a totally different dog. He's so funny and always wants to be close to us and begging for attention and fondling. Yosal is a good friend with all our other dogs and he doesn't mind sleeping side to side with them (or some times on top of them).

Food is a really important thing to Yosal as you can probably see from the video.

Over all, Yosal is really calm and in new situations (that don't include people touching him) he does really well. We've travelled in buses and trains with him just a couple times and from the first time he was there like home, calm.

Yosal has a good tendency for guarding, but he isn't neurotic about it.

He doesn't mind all the sounds coming from the stairway or the postman putting the mail in our letter drop or if someone walks by our window. But the doorbell or the buzzer he will react to by barking.

Also an interesting thing is when ever Tuomas comes home Yosal first barks once or twice but then quickly runs to greet him with kisses and tailwags. This he never does when I come home. I wonder if it's because he thinks I need more protection and so lets me know when Tuomas comes home or what it's about?

We'll see if I manage to film some other videos from our daily life to put up here.

Also I would like to remind that my experience is only based on one azawakh and they are all different. There are more open, active, scared, reserved and aggressive individuals out there.

In general I would say that rearing an azawakh takes a lot more work and effort than an average dog.