torstai 14. lokakuuta 2010

Sitä sun tätä

Taas on sattunut ja tapahtunut.
Sunnuntaina lenkkeilimme Iivarin veljen, Tinon, kanssa Haltialassa. Pojilla oli huisin hauskaa ja saivatkin kunnolla spurttailtua keskenään. Kiitos seurasta Hanne! :)

Iivari on aina ollut kova tonkimaan maata ja yleensä sieltä suuhun eksyy lähes kaikki syötäväksi kelpaava, omenat, marjat, lehdet ja no tietysti sienet.. Niinpä Iivari on saanut käyttää kuonokoppaa irti ollessaan. Sunnuntain lenkillä päästin Iivarin kuitenkin pieneksi hetkeksi irti ilman koppaa, ja johan ehtiväinen poika nappasi sienen maasta. Ennen kuin ehdin edes miettiä kieltämistä oli se jo pistelty parempiin suihin. No, ei muuta kuin koppa päähän ja toivomaan, ettei kyseessä ollut mikään myrkkysieni.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kahden aikaan huomasin kuitenkin, ettei kaikki ollut ihan kohdallaan. Iivari vääntelehti levottomana yrittäessään nukkua, huokaili ja vingahteli samalla. Ajattelin, että sillä on ehkä hätä ja nousin ylös pyytäen Iivarin mukaani, jotta olisimme menneet ulos. Iivari ei kuitenkaan pysynyt jaloillaan! Raukka oli aivan kuin humalassa, välillä etupää petti, välillä takapää. Koko koira kouristeli ja oli poissaoleva.
Ei muuta kuin autonavaimet kouraan ja eläinsairaalalle. Onni onnettomuudessa, että asumme vain reilun kilometrin päässä siitä!

Odotusaulassa emme joutuneet odottelemaan paljon puolta tuntia pidempään kun noin klo kolmen aikaan Iivari pääsi tutkittavaksi. Sillä välin Iivarilta kuitenkin pääsi pissat odotustilaan, pidätyskykykin siis meni. Opiskelija suoritti perustutkimukset ja lopulta vei Iivarin mennessään teho-osastolle lääkärin tutkittavaksi ja minut käskettiin takaisin odotustilaan. Noin tunnin kuluttua tultiin kertomaan tilannepäivitys, Iivari oli tiputuksessa ja jäisi tarkkailtavaksi yön yli. Tutkimuksia jatkettaisiin aamulla.

Koko maanantaiaamupäivän päivystin puhelimen äärellä ja vihdoin puoli neljältä sain puhelun, että Iivarin tila oli palautunut aivan normaaliksi ja sen saisi hakea kotiin. Neurologisissa tutkimuksissa ei ollut ilmennyt mitään, kaikki refleksit, liikeradat ja aivohermot normaalit. Myöskään veriarvoista ei löytynyt mitään kohtausoireita selittävää löydöstä. Yöllä munuaisarvot olivat käyneet hieman viiterajojen yläpuolella, mutta nekin olivat normalisoituneet aamupäivään mennessä. Lääkäri piti siis todennäköisimpänä sienen aiheuttamaa myrkytystä, niin kuin itsekin epäilin. Ohjeeksi saimme tarkkailla koiraa, ja illaksi Iivari sai vielä lääkehiiltä.

Maanantai-illan Iivari oli hieman väsynyt, mutta jo tiistaiaamuna aivan normaali itsensä!
Koko episodi oli siis todella kummallinen juttu ja todella pelästytti meidät!
Mutta tästä opimme siispä sen, että tästedes Iivarilla on AINA irtiololenkeillä koppa päässä.


Tänään kävimme Emmin ja Nannan kanssa lenkillä täällä Viikissä. Törmäsimme sattumalta Severi-whippetiin, jonka kanssa Nanna ja Iivari sitten vähän leikkivät. :)







Jep, koppa on nyt oltava päässä!


Qn hampaanpoistohaava on parantunut todella hyvin eikä herraa vaikuta haittaavan ollenkaan kahden pienen etuhampaan puuttuminen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti