Hiekkasärkillä

Männäviikolla käväisimme isäni kanssa mökkimme lähellä sijaitsevilla hiekkasärkillä, koirat mukana tietty.

Vesi oli harmittavasti aika korkealla, eikä paikalla paljoa maata näkynyt, ainoastaan kahluusyvyistä vettä. Mutta sehän kelpasi meille, tai ainakin muille paitsi Herolle. Heron mielestä vesi oli aivan liian syvää ja hän palasikin omatoimisesti hetken kahlailun jälkeen veneeseen, jonka ankkuroimme lähistölle. Yosal sen sijaan oli aika innoissaan vedestä ja saikin mukavat juoksuhepulit aikaiseksi. Tosin hetken juoksenneltuaan se huomasi, että vesihän roiskuu sen perässä kun se juoksee. Ajatteli varmaan, että sitä seurataan ja päätti karistaa seuraajan juoksemalla vähän kovempaa -> vesi roiskui kahta kauheammin ja ongelmatilanne oli valmis! :-D

Suuremmalta paniikilta kuitenkin vältyttiin ja pian Yosal huomasikin, että eihän sitä kukaan varjosta. Hauskaa oli, toivottavasti pian päästään tuonne uudestaan, on koirillekin hyvää treeniä matalassa vedessä juokseminen!

Huima loikka veneestä veteen

"Mitäs täältä löytyy?"

"Tässä vain juoksentelen kaikessa rauhassa.."

"Hetkinen, seuraako joku?"

"Kääk! Ihan varmasti minua seurataan!"

No, ei haittaa vaan menoksi!

"Yök, vesihän on märkää!"

"Mutta jos on ihan pakko, niin ehkä kahlailen hetken"

Aika palata kotiin, Yosal hyppäsi itse veneeseen

***

We spent a nice evening with my dad and the dogs in a shallow place in the middle of the sea near our summer place. Yosal was really enjoying the water, Hero not so much. While running in the water Yosal noticed the water splashing behind him and became a little suspicious of whether someone is following him or not. So he decided to run a bit faster to get rid of the "follower", which naturally resulted to the water splashing even more! For a while he was a bit miserable but soon he realized there was no danger and continued doing his favorite thing; running!